Monta kertaa olen ihan pysähtynyt ajattelemaan sitä, miten uskomaton tämä kaupunki on ja miten uskomattomalla tavalla se on rakennettu. Pietari Suuren, joka kaupungin perusti vuonna 1703 on todella täytynyt olla hullu, niin kuin sanotaan. Tuohon aikaan Venäjä oli vielä Euroopan omituinen takapajula, joka eleli täysin eristyksissä Keski-Euroopan sivistyksestä. Maa oli täynnä maanviljelijöitä jotka edelleen harjoittivat pakanauskontoja esi-isiensä tapaan, vaikka maa oli ollut hartaasti ortodoksinen jo pitkään. Mutta Pietari Suuri päätti muuttaa Venäjän suunnan ja halusi luoda Pietarin kaupungista Suuren Venäjän maamerkin, uuden pääkaupungin. Epäilemättä hän siinä onnistui.
Pietari on rakennettu ihan käsittämättömiin olosuhteisiin. Niin maaperän kuin ilmastonsa puolesta. Työhön kutsuttiin satojen tuhansien maaorjien ja sotavankien joukko, joista osa oli myös suomalaisia ja henkensä menetti epäilemättä tuhansia ihmisiä. Niin, Pietarihan on rakennettu suolle tai siis suistoalueelle. Alueelle, mille rakentamisen ei pitäisi olla edes mahdollista. Tästä muuten johtuu, että metrotunnelit on kaivettu todella syvälle, mikä ei ole niin mukavaa kun sinne laskeutumiseen ja sieltä nousemiseen menee tuskatuttavan paljon aikaa.
Mutta jos Pietarin kaupunki on kummallinen, ei se kummallisuudessaan voita itse pääherraa eli Pietari Suurta. Kuten kaikki hallitsijat Venäjällä, myös Pietari oli erikoislaatuinen ja hyvin voimakastahtoinen persoona. Hän viehättyi voimakkaasti Euroopassa vallitsevasta hovikulttuurista ja halusi kaikin keinoin pitää huolen, että kaupungin lisäksi, myös pietarilaisista tulee edustuskelpoisia. Hovin henkilökunta ja virkamiehet puettiin uudelleen ja Pietari aloitti hovissaan silloin uudenaikaiset tanssiaiset ja kutsut. Jokaisen oli opeteltava eurooppalaisille tavoille, ja Pietari oli itse aina valmiina väijymässä nuijansa kanssa jos joku epäonnekas sattui kaivamaan nenäänsä tai syljeksimään lattialle.
Pietari laittoi myös itsensä likoon, sillä ennen Pietari-projektiaan hän asui vuosia Alankomaissa ja muualla Euroopassa opiskellen laivanrakennusta ja sotastrategioita. Laivanrakennusaikoinaan hän asui Hollannissa pienessä mökkerössä, salanimeen turvautuneena ja kerrotaan hänen jopa pestautuneen rahtihommiin Itä-Intian Kauppakomppaniaan. Joskin hieman huonoin tuloksin, sillä tämä kaksimetrinen, rokonaamainen venäläinen ei Euroopassakaan ollut mikään Matti Meikäläinen. Kaikki kyllä tunsivat Pietari Suuren. Turhaan ei Pietari silti Euroopassa seikkaillut, sillä oppimansa avulla hän uudisti Venäjän armeijan ja perusti Venäjän laivaston.
Laivanrakennus ja Venäjän uudistaminen eivät olleet ainoita Pietarin harrastuksia. Hänet tunnettiin hyvin oikukkaana ja innostuneena ihmisenä, mikä toden totta pelotti hänen hoviaan suuresti. Enkä kyllä ihmettele miksi, sillä Pietari Suuren kerrotaan väijyneen ihmisiä nuijansa lisäksi puutarhasaksien kanssa, millä hän häpeilemättä pätkäisi poikki kaikki pitkät parrat mitä hänen eteensä tuli. Eurooppalaisissa hoveissa ei pitkiä partoja suvaittu, eikä tietenkään enää Venäjälläkään. Harmi silti, sillä pitkä parta oli tuolloin hurskaan ja kunnollisen ortodoksimiehen merkki. Mutta Pietari vähät siitä. Eikä hovi partojenkaan jälkeen saanut huokaista helpotuksesta. Pietarin kerrotaan mieltyneen suunnattomasti myös hammaslääkärin virkaan. Kun hän sille tuulelle sattui, joutui jokainen hänen eteensä astunut epäonnekas avaamaan suunsa ja jos purukalustossa näkyi mädäntynyt hammas, Pietari otti taskustaan pihdit ja kiskaisi mädäntyneen hampaan irti siltä seisomalta. Hampaan hän otti talteen ja laittoi sen pieneen nahkaiseen pussukkaan jota hän ylpeänä mukanaan kantoi. Tämä pussukka on kuulemma eremitaasissa nähtävillä, että voitte olla varmoja mitä menen ensimmäisenä etsimään kun sinne sisälle asti pääsen.
Parrat ja hampaat eivät kuitenkaan olleet mitään siihen verrattuna kun Pietari Suuri innostui ranskalaisten hienosta keksinnöstä, giljotiinistä. Hän tilasi Ranskasta useita eri giljotiinimalleja ja halusi kouluttautua mitä parhaimmaksi ammattilaismestaajaksi. Sen jälkeen vihamiehiä sun muita huonosti käyttäytyviä tuomittiin hyvin herkinkin perustein pölkylle ja Pietari itse halusi olla usein toimeenpanijana. Tuomitun pään loksahtaessa pois paikoiltaan Pietari usein vielä ihasteli omaa virheetöntä leikkausjälkeään....
Se Pietari Suuresta tällä kertaa. Mies oli niin mainio, että näitä hulluja tarinoita on vaikka millä mitalla kerrottavissa. Lupaan palata vielä asiaan.
Kävin tänään salilla ja vihdoinkin saunassa. Juurikin siinä suomalaisessa, mikä ei ollut yhtään liian kylmä (paitsi Lauralle), minulle aivan sopiva. Mutta voi pojat kuinka se tuntuikaan hyvältä. Niin hyvältä, että menin kotiin kuntosalin kenkämuovipussit jalassa. Siis tiedättehän ne siniset muovipussit kuminauhalla, jotka laitetaan jalkaan esimerkiksi päiväkodeissa tai vanhainkodeissa vieraillessa. Niin, ne jalassa matkustin salilta kotiin. Eräs mummeli niistä yritti kertoa bussissa, mutta hymyilin vain takaisin koska en ymmärtänyt yhtään mitään. Mietin kyllä useasti, että mitä ihmiset tuijottavat. Huomasin vasta asuntolan ovella, että ei saakeli mitä mulla on jalassa....onneksi en sentään kauppaan mennyt ;)
Huomenna lähdetään maalle, Artemin mökille saunomaan ja paistamaan makkaraa, eli maaseutukuvia tulossa. Kuinka jännää, oon ihan innoissani. Ennen mökille menoa, me mennään PRISMAAN :) sieltä saa suomalaisella tekstillä varustettuja muovipusseja. Näin kerran metrossa.
Spakoinai Nozi
Sallapalla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti