Olen ollut Pietarissa nyt kuukauden. Opiskelen eräässä pienehkössä yliopistossa, joka on erikoistunut ruokateollisuuteen ja kylmätuotantoon. Koulun englanninkielinen nimi on St.Petersburg State University of refridgerator and food engineering. Luit aivan oikein. Jääkaappiyliopisto. Alunperin koulun nimi kuulosti eksoottiselta ja jännittävältä. Sain myös sähköpostiini englanninkielisen kurssitarjottimen ja ajattelin että tulevaisuudessa kursseista voisi olla jotain hyötyä, sillä suomalaiset yritykset toimivat Pietarissa erityisesti juuri ruokateollisuuden saralla. Mutta ei ollut yllätyksistä ensimmäinen kun tänne saapuessani totesin, että yhden yhtään kurssia ei järjestetä englanninkielellä, paitsi ehkä muutama hassu englanninkielenkurssi. Eli opiskelen tällä hetkellä venäjää ja englantia. Olen myös läsnä muutamalla taloustieteiden kurssilla, mutta vain läsnä.
Pietari on suuri kaupunki. Tarkkaa väkilukua ei oikein kukaan osaa sanoa, mutta siinä se pyörii 4-6miljoonan välillä. Vaikka Pietarista usein sanotaan sen olevan Venäjän kansainvälisin kaupunki, on englanninkielentaito silti harvinaisuus ja ulkomaalaisista ollaan erityisen kiinnostuneita. Alkuun tuntui hieman kummalliselta, kun ihmiset tuijottivat koko ajan kuullessaan sinun puhuvan jotain muuta kieltä kuin venäjää. Rasismiakin on, mutta se on kerrassaan oma lukunsa ja kerron siitä vielä myöhemmin, mutta se kohdistuu enimmäkseen kaukaasialaisiin ja aasialaisiin vähemmistöihin.
Asun lähiössä, aivan kaupungin rajalla venäläisessä opiskelija-asuntolassa. Matka kaupunkiin ja kouluun kestää noin puolitoista tuntia, hyvin ruuhkaisella bussilla ja metrolla. Harvoina hiljaisina hetkinä saa hetkeksi levähtää ja istua alas, mutta hyviin tapohin kuuluu antaa istumapaikka seisovalle babuskalle, joita tietenkin jokaiselta pysäkiltä nousee kyytiin. Auta armias jos et itse sitä huomaa tarjota. Hampaiden välistä sihistään: Sinä ulkomaalainen, ja tiedän joidenkin saaneen jopa sateenvarjosta.
Jaan huoneeni turkmenistanilaisen tytön, Aygulin kanssa ja samassa asunnossa on toinen huone, jossa asuvat valkovenäläinen Masha ja venäläinen Nastya, sekä Mashan koira Elvis. Kahden huoneen lisäksi asunnossamme on eteinen, kylpyhuone ja wc. Yksi venäläinen kummallisuus on, että vessassa ei ole mitään muuta kuin wc-pönttö, ei edes lavuaaria ja kylpyhuone on aina erikseen. Kuten kuvista saattaa huomata, asunnon kunto ei aivan Suomen tasolle yllä ja varustelussa saattaa olla joitain puutteita kuten keittiö, jääkaappi ja muuta sellaista mukavaa. Ruuanlaitto on yleensä aikamoinen operaatio minkä vuoksi suurin osa opiskelijoista syö ulkona. Luojalle kiitos reippaasta kämppiksestäni, joka aina silloin tällöin loihtii maittavia turkmenistanilaisia aterioita.
Siinäpä pieni priiffaus jolla pääsemme alkuun. Kuukausi täällä on mennyt nopeasti, ja paljon on tapahtunut, eli kerrottavaa riittää. Tervetuloa siis seuraamaan lyhyenläntää vaihtoani Venäjän kulttuuripääkaupunkiin ja toivottavasti viihdyt matkallasi planeetta Piteressä (niinkuin täällä on tapana sanoa). Pietari on uskomaton vastakohtien kaupunki ja kummallisuuksineen jaksaa ihmetyttää jokainen päivä.
Palataan siis pian asiaan.
Salla
p.s Tuhannet kiitokset Lauralle (joka on varmaan blogin ainoa lukija) rohkaisusta ja avusta bloggauksen aloittamiseen.
Ja vähän jotain kaunista myös, Gribojedovan kanaali ja sen päässä kirkko veren päällä.
Ole hyvä vaan! Pääset suosikkeihin heti!
VastaaPoistaSait kuvalatauksenkin toimimaan! Hienoa! :)